It's time to say goodbye, but I think goodbyes are sad and I'd much rather say hello. Hello to a new adventure!" -Ernie Harwell

 

Viime viikot olen elellyt hirveässä kiireessä. Kävin Turussa pääsykokeissa, juhlin lakkiaisia, hoidin sata asiaa ja tapasin niin monta kaveria kuin vain kerkesin. Maanantai ja eilinen olivat kunnon minuuttiaikataulutetut pakkausta ja muuta järjestelyä, juhlien siivousta ja kavereiden näkemistä varten. Nyt on matkalaukku täytettynä, yo-kuvat läpikäytynä, kiitoskortit askarreltuna, lahjaksi saadut lahjakortit käytettynä, huone siivottuna ja tyhjennettynä ja muutenkin kaikki suht koht valmiina. Tänään oli tarkoitus ottaa vähän rennommin ja selvästi on pakkokin, kun on sen verran kipeä olo.

Tällä kertaa sitä ei oikein edes tajua, että on lähdössä. Vaihtarivuosi oli jotain, johon olin valmistautunut ainakin viisi vuotta ja säästänyt sitä varten kaikki rahani. Ruotsin sen sijaan keksin vasta vaihdosta palattuani ja tosissaan aloin sitä järjestelemään vasta reilu puoli vuotta sitten. Lisäksi, koska perheiden kanssa asia oli koko kevään hyvin epävarmaa, siis verrattuna vaihtovuoteen, jonne pääsin lähtemään takuuvarmasti, niin jotenkin lähtemistä ei uskaltanut ajatella ihan vakavasti. Vieläkin tuntuu aika käsittämättömältä jutulta, että huomisesta alkaen mun elämä on ruotsinkielistä ja tulevaisuudesta ei ole muuta tietoa, kuin se, että elämä tulee muuttumaan valtavasti.

Huomenaamulla on sitten viimein edessä se lähtö ja iltapäivällä pääsen vihdoin näkemään, että missä ja keiden kanssa tulen tulevat kuukaudet viettämään! Aika jännää :)