Tänään erittäin hermoja koettelevan aamun jälkeen päätin, että mun on pakko päästä hetkeksi yksinäni jonnekin ennen kuin vanhemmat ja bebis tulevat kotiin, joten päätin lähteä kävelemään Dalbostigeniin, vaikka päiväksi oli luvattu sadetta ja taivas oli täynnä tummia pilviä. Dalbostigen on metsässä järven rannan varrella kulkeva luontopolku, jonka alkupää on tässä ihan meidän lähellä. Tavallaan tämä Dalbostigen on vastakkaisella rannalla Vänerniä kuin Skräcklen, jossa eilen olin.
Lähtö sujui hyvin ja otin vähän kuvia, vaikka ei ollutkaan mikään paras valokuvausilma. En kuitenkaan päässyt kovin pitkälle, kun alkoi jo satamaan. Puiden alla en juuri kastunut, joten ajattelin jäädä vielä hetkeksi, mutta sitten sain perheen isältä hätääntyneen soiton, että yksi perheen pojista oli karannut hoitopaikasta ja isä halusi minun menevän kotiin odottamaan, jos hän ilmestyisi sinne. Lähdin sitten juosten takaisinpäin ja samalla sade yltyi kunnon ukkosmyräkäksi, eli oli ihan hyväkin palata sisätiloihin.
Kotona ei tarvinnut kauaa odotella, kun poika jo tuli läpimärkänä ja itkuisena kolkuttamaan ovelle. Hän oli juossut noin 4km kotimatkan pelkät sukat jalassa, kun kengät ja kaikki muutkin tavarat olivat jääneet fritidsiin. Poika sitten selitti kovasti, että mitä fritidsksessä oli tapahtunut, mutta en ymmärtänyt muuta kuin että juhannustansseja hän oli lähtenyt pakoon ja suuttunut, kun ei ollut vielä lounasaika. Laitoin isälle viestiä, että ei tarvitse olla huolissaan pojan olinpaikasta enää ja hän ilmeisesti ilmoitti myös fritidkseen, koska hetken kuluttua ovelle saapui neljä huolestunutta ja kiukkuista hoitotätiä, jotka olivat ajaneet autoilla ympäri kylää pojan perässä. Eivät saaneet tädit poikaa lähtemään takaisin ja vanhemmat sitten kotiin tullessa päätyivät siihen, että kaikki oli taas jonkun muun vikaa kuin heidän kullannuppunsa. Poika sai jäädä kotiin syömään jäätelöä ja hänelle ostettiin uusi elokuva.
Vaikka päivä olikin kyllä oikea koettelemusten koettelemus ja kaiken muun kukkuraksi loputkin lapset haettiin kotiin minun ilokseni erikoisaikaisin, niin yksi aivan vastustamattoman söpö ja ihana poju saatiin tänne tänään joukon jatkoksi ja häntä paijaillessa unohtui kyllä aamun harmit. On se vaan kolmen päivän ikäinen pikkubebis jotain niin suloista!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti