 |
| Zero |
Täällä alkoi arki ja sain vihdoin kuvan siitä, mitä multa täällä odotetaan. Päivät sisältävät hyvin paljon vapaa-aikaa, koska lapset tulevat koulusta vasta 16-17 välillä. Koska vapaata aikaa on niin paljon, on minulla myös hyvin paljon aikaa miettiä asioita päässäni ja näiden ekojen varsinaisten työpäivien aikana alakuloinen ahdistus ei ole kyllä yhtään hellittänyt.
Puhuin asiasta perheen vanhempien kanssa eilen, koska surullinen mieli meinasi vaikuttaa jo työntekoon täällä. Koska päädyttiin siihen, että mulla pitää olla ainakin alkuun enemmän ohjelmaa, lähdin perheen äidin kanssa tänään tallille siivoamaan ja ratsastamaan. Hevoset ovat siis kesäisin eri paikassa kuin talvella, joten käytiin siivoamassa talvitalli siihen kuntoon, ettei sinne tarvitse koko kesänä palata. Sitten tultiin tänne lähemmäs kotia kesätallille ja pääsin pitkästä aikaa kokeilemaan ratsastamista.
Ratsastaminen oli hauskaa. Perheen äiti vain näytti, että mene vaikka tuonne päin ja jäi itse tallille odottamaan. Olin aluksi vähän jännittynyt, koska viime kerrasta on monta vuotta aikaa ja heti päästettiin yksin lähtemään, mutta hyvin meni kuitenkin. Heppa oli kiltti ja mulla oli oikein hauskaa (:
Nyt sitten iltapäivällä olen taas hengaillut täällä kotona yksin ja odottelen juuri, että muu perhe saapuu kotiin ja työt jatkuvat. Poikien kanssa touhuaminen oli hieman haastavaa eilen, koska koulusta tullessaan he halusivat vain katsoa telkkaria ja käskivät mun lähteä pois jos menin ehdottamaan yhteistä tekemistä. En oikeastaan edes ymmärrä, että mihin nämä tarvitsevat aupairia, kun pojat ovat kuitenkin aika omatoimisia ja molemmat vanhemmat iltaisin kotona. No, ehkä mä tästä vielä hyödylliseksi muutun kun vauva tulee. Toivottavasti!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti