Eilen maanantaina oli hauskan viikonlopun jälkeen nopea paluu arkeen, kun fritids oli suljettu ja vanhin poika kanssani kotona koko päivän. Vaikka päivä oli pitkä ja siksi myös rankka, niin ensimmäistä kertaa tunsin olevani aupair täällä ja se oli kiva tunne se!
Vanhemmat lähtivät jo kuuden aikaan aamulla kohti sairaalaa, sillä perheen uusi vauva oli valmis syntymään. Oli aika karu herätys, kun perheen äiti tuli siihen aikaan koputtamaan oveen ja sanomaan, että he lähtevät ja kai muistan, että yksi pojista on kotona. Onneksi pääsin vielä tunniksi jatkamaan unia, kunnes sitten heräsin vanhimman pojan kolistellessa viereisessä huoneessa. Seiskalta nousin sitten ja suuntasin siitä suoraan keittiöön siivoamaan viikonlopun aikana kertyneitä tiskejä ja roskia.
Poika katseli tyytyväisenä telkkaria yhdeksään asti, joten sain rauhassa syödä aamupalaa ja siivoilla. Siivousta täällä maanantaisin riittää, koska en ollut kahteen päivään ollut töissä ja joka puolella oli sen näköistä. Tiskikone piti käyttää kahteen kertaan, mutta onneksi astioiden pesu ja järjestely koneeseen on yksi mun lempikotitöistä :)
Aamupäivällä leikittiin pojan kanssa legoilla ja yritettiin etsiä kaikista paristakymmenestä legolaatikosta yhtä tiettyä palikkaa, kun rakennettiin legovessaa :D Pojilla on kirja, jossa on tosi paljon erilaisia malleja mitä legoilla voi rakentaa ja hän valitsi sieltä sitten vessan tällä kertaa. Tykkään kyllä tosi paljon noista legohommista, koska tykkään itsekin rakennella ja näpertää.
Sain myös kerrankin laittaa lapselle ruokaa ja hyvin näytti maistuvan, vaikka en siis periaatteessa saa täällä kokkailla, koska lapset eivät kuulemma tykkää muiden kuin äidin ruuasta. Vähän jouduin arpomaan jääkaapilla, koska muistin äidin sanoneen mut herättäessään, että "laga korv och makaroner", mutta kun kaappi oli täynnä erilaisia nakkeja ja makkaroita. Sekoilin sitten oikein kunnolla, koska aluksi poika sanoi, että ei halua makkaraa, mutta ruokapöydässä alkoi kuitenkin kysellä sen perään ja meinasi hermostua, kun en tajunnut että mitä makkaraa hän halusi. Kyllähän se sitten lopulta onnistui, mutta taas aika monen mutkan kautta.
Lounaan jälkeen pojan kaveri tuli tänne leikkimään ja oltiin ulkona ja hypittiin trampoliinilla ja leikittiin vesisotaa, kun oli taas tosi kuuma ja aurinkoinen päivä. Mukaan tuli myös alakerran 8v tyttö, jonka kanssa tän mun perheen äiti kielsi kommunikoimasta, mutta koska myös tytön äiti oli pihalla, niin olin vähän confused enkä kehdannut kieltää lapsia leikkimästä keskenään. Mullakin oli ihan hauskaa kun juttelin tämän toisen perheen äidin kanssa. Harmi vaan, kun tuntuu, että viikonlopun jälkeen mun ruotsi otti kovasti takapakkia, kun käytin pelkkää englantia. Nyt on ollut tosi isoja vaikeuksia taas ymmärtää ja tuottaa omaa puhetta, joten asia on niin kuin arvelinkin, että jos mulla ei ole ruotsalaista seuraa, niin en tätä kieltäkään opi...
Pihaleikkien parissa kului sitten loppupäivä ja vihdoin ja viimein viiden jälkeen isä tuli vapauttamaan mut hommista. Iltavapaa kesti kuitenkin vain syömisen ja blogikirjoittamisen ajan, koska myöhemmin isä halusi mennä vielä sairaalaan katsomaan äitiä ja vauvaa. Illan lastenvahdinta oli kuitenkin melko helppo juttu, koska ainakin osa lapsista rauhoittui aina välillä telkkarin ääreen, vaikkakin kyllä meno oli pariin otteeseen sen mukaista, että täällä tosiaan asuu energistä väkeä.
Ajallisesti eilen oli siis paljon töitä, mutta sellaista kuvittelin aupairina olemisen olevankin. Lapsien perään katsomista, leikkimistä ja muuta seuran pitoa, ruuan laittamista ja kevyitä kotitöitä. Eilen oli kuitenkin hyvin erikoinen päivä, koska tavallisesti pojat ovat kaikki päivät poissa ja "työt" alkavat vasta viiden aikaan, kun molemmat vanhemmatkin tulevat kotiin. Näinä tavallisina päivinä musta tuntuu, että oon täysin ylimääräinen täällä, enkä tiedä että mitä vanhemmat mun odottavat tekevän, kun he haluavat itse tehdä kaiken. Mutta oonpahan nyt päivän verran kokeillut sellaistakin hommaa, johon luulin alun perin lähteväni. Ihan kelpo työtä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti