Lähdin perheen kanssa viettämään Juhannusta perheen äidin vanhempien luokse merenrantakylään Ammenäsiin. Juhlissa olin tosin töissä, joten tein asioita lasten sanelemaan tahtiin ja ehkä vartin välein selvitin jotain riitaa tai itkun syytä, joten ihan rennosta juhlinnasta ei ollut kyse. Paikalla oli myös lasten kolme serkkua, eli yhteensä kuusi pientä poikaa, joiden perään katsoin.
Ammenäsin asukkaat olivat järjestäneet juhannusjuhlat rantaan. Siellä oli juhannussalko, jonka juurella ruotsalaiset tanssivat erikoisia tansseja, pieni eläkeläisten orkesteri soittamassa ja syötävää myynnissä. Lapset olivat lähinnä kiinnostuneita leikkimään rantakivillä ja nuo juhlat loppuivatkin meidän osalta lyhyeen, kun toinen pojista kasteli itsensä ja vaatteensa jääkylmässä vedessä ja lähdimme takaisin talolle vaatteiden vaihtoon.
Isovanhempien luona söimme vielä juhannusaterian, johon kuului paljon suomalaisiakin kesäruokia, kuten uudet perunat ja silli, mutta myös vähän erikoisempia juttuja. Jälkiruuaksi oli perinteen mukaan mansikoita ja jäätelöä. Meidän perheen lapsilla alkoi olla illallisen jälkeen taas sen verran villi meno meneillään, että katsottiin parhaaksi lähteä takaisin kotiin. Kun koko tunnin kotimatkakin oli pelkkää huutoa ja tappelua autossa, sain illan päätteeksi aivan kamalan päänsäryn ja meninkin kotona suoraan nukkumaan yhdeksän aikaan. Siltikään en herännyt aamulla niin, että olisi tuntunut levänneeltä. Tämä paikka vaan on sellainen, että vie multa kaikki voimat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti