Täällä ollessani en ole paljon vapaa-aikanani kotona istuskellut. Poikkeuksena on tämä blogikirjoittaminen, mutta sitä teen usein semmoisina hetkinä, kun odottelen täällä jotain tapahtuvaksi. Esimerkiksi lapset tulevat kotiin 16-17 välillä, joten tulen tänne aina neljältä odottamaan, mutta yleensä he saapuvat vasta vähän ennen viittä. Täällä ollessani olen oppinut löytämään tekemistä ja näkemistä silloinkin, kun sitä ei tunnu löytyvän mistään. Se on asia, joka on hyödyllistä muistaa myös sitten Suomessa, koska jo omalla kotipaikallani on paikkoja, joissa en ole koskaan käynyt ja asioita, joita en ole tehnyt.
Pääsin lopulta myös uusimaan kesken jääneen Dalsbostigen-retken. Se, että miten yksi metsäpolku vaikutti niin mielenkiintoiselta nähtävyydeltä, tuntuu vähän hassulta, mutta sekin on vain sitä, kun täällä on niin vähän muuta tekemistä. Ei siinä mitään, polku oli kyllä tosi hieno paikka! Kävelin reilu tunnin eteenpäin ja sitten käännyin takaisin ja kävelin saman verran kotiinpäin. Polku olisi jatkunut vielä vaikka kuinka pitkälle, joten ehkä menen joku päivä sinne vaikka juoksemaan. Oon vaan ollut täällä koko ajan vähän kipeänä, joten en ole viitsinyt kovin paljoa liikkua. Alussa mulla oli elämäni pahin kurkkukipu, sitten korvatulehdus, sitten muuten vain flunssa ja nyt kova yskä.
Vielä kaksi puistoa jäljellä, niin tällä hetkellä mun tiedossa olevat luontonähtävyydet on käyty läpi. Sitten pitää taas alkaa käyttämään mielikuvitusta sen kanssa, että mihin paikkaan seuraavaksi tutustuisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti