Helteiden vastapainoksi saatiin nyt loppuviikosta muutama kunnon ukkoskuuro ja siinä sivussa yhtenä päivänä myös rakeita. Sisällä istuminen perheen vanhempien ja bebiksen kanssa aamusta iltaan ei kuitenkaan kovasti houkutellut, joten olen joka tapauksessa tehnyt ainakin jonkinmoisen lenkin päivittäin ylläolevassa kuvassa näkyvällä erittäin aupair-kotiäiti -henkisellä pyörälläni :)
Kävin pyöräilemässä Vänerparkin toiseen päähän, vaikka siellä ei tosiaan juuri uutta nähtävää löytynyt. Rannan vartta kiertää lenkkipolku ja nurmen toisella puolella on asuintaloja. Kun ilma alkoi näyttää synkältä, käännyin takaisin ja istuin pari tuntia Vänersborgin kirjastossa. Jotain sitä pitää keksiä, kun en montaa tuntia putkeen kehtaa istua täällä kotonakaan netflixiä katsellen..
Tosiaan tällä perheellä on täällä Netflix, jota saan käyttää vapaasti sekä heidän telkkarista että omalta koneeltani. Olen ahkerasti katsellut sieltä muun muassa Modern Familyä. Netflix onkin täällä kunnon sadepäivän tai tylsän päivän pelastus! Ja pelastaa myös kiukuttelevilta pojilta kun heille voi aina laittaa Netflixistä leffan pyörimään kun alkaa meno mennä liian hurjaksi. Vaikka toki yritän ensin ehdotella jotain muuta tekemistä. Täällä vain on perheessä tapana, että pojat saavat vapaasti valita tekemisensä ja jos se on telkkarin katsomista, niin se on ihan okei. Mitäs minä siihen mitään sanomaan..
Käytiin myös bebiksen kanssa vaunulenkillä tässä lähiympäristössä. Kävelin parisenkymmentä minuuttia poispäin kotoa ja napsin kuvia, mutta ihan yht äkkiä sää muuttui ihan kamalaksi kaatosateeksi. Siinä tuli sitten kiire suojata molemmat vauvat puhelin ja bebis, mutta vaunujen sadesuojan asentaminen ei ollutkaan kovin yksinkertainen juttu. Kyllä meinasi paniikki iskeä kun mulla oli siinä toisten vauva vastuulla enkä halunnut sen sairastuvan tai kastuvan tai mitään muutakaan tapahtuvan. Peittelin sitten bebiksen viltteihin, heitin sadesuojan joten kuten päälle ja lähdin juoksujalkaa takaisin päin. Matkalla jotkut miehet pakettiautosta huutelivat perään ja tarjosivat kyytiä. Olisi kovasti tehnyt mieli, mutta vastasin kuitenkin vaan että vi är okej.. Lopulta päästiin perille ja sain huokaista helpotuksesta, koska bebikseen ei ollut osunut pisaraakaan vettä ja kaikki oli kunnossa. Minä olin toki läpimärkä, mutta en edes ajatellut sitä siinä ollessani huolissani bebiksestä. Semmoista jännitystä se pohjoismaiden kesä tuo :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti