En kadu

 

Lopulta tuli sitten se päivä, kun raahasin jäätävän painavan laukkuni kohti Arlandaa ja sanoin heipat Ruotsille ainakin hetkeksi aikaa. Lähteminen oli aika kummallista. Vaihdosta palaaminen ei ollut mulle ollenkaan ristiriitainen tunne, koska en silloin nähnyt juuri mitään hyvää Amerikan jättämisessä, mutta Ruotsista lähdössä oli ristiriitaa senkin edestä. Toisaalta olin helpottunut, ettei mun tarvitsisi enää koskaan palata perheeseen jos en halua, mutta toisaalta olin lähtenyt matkaan niin innoissani ja kaikki jäi lopulta Ruotsin kanssa ihan kesken.

Vaikka pääsin viettämään Ruotsissa vain reilun kuukauden, ehdin siirtämään elämäni henkisesti kokonaan sinne. Lähdin matkaan muuttaakseni pois pitkäksi aikaa, pakkasin mukaan villasukat ja lapaset ensi talvea ajatellen, hyvästelin kaverit ja muut ajatuksena olla erossa ainakin vuosi. Koska olin vakavasti sinne muuttanut, lähteminen oli tavallaan iso shokki, vaikka en ollut vielä ehtinyt Ruotsiin juurtuakaan. Kun lähdin Ruotsiin, olin vahvasti päässäni tiedostanut, että paluuta ei ole pitkiin aikoihin. Kunnes sitten olikin.

Suomeen palattuani ovat hengähdystauot olleet vähissä. Lähdettiin heti Kian kanssa pienelle tallinnanlomalle, jota seurasi mökkiviikonloppu Padasjoella. Kotona olen viettänyt tämän puolitoistaviikkoisen aikana nyt kolme päivää, joiden aikana mulla on tosin ollut pitkä lista asioita tehtävänä. En ole vielä nähnyt montakaan kaveria, enkä edes ilmoittanut Suomeen tulostani kovin monelle, koska en vain yksinkertaisesti ole ollut valmis selittämään kaikille, että miksi edes olen Suomessa. Vaikka en pidäkään itseäni luovuttajana, tuntuu kuitenkin, että jossain olen epäonnistunut. Siksi ajatus eri ihmisten tapaamisesta ja heille koko tarinan selittämisestä on näin alkuun tuntunut aika rankalta.

Suomeen palattua olo on ollut hyvin turhaantunut. Suomeen paluu tarkoittaa huolettoman elämän unohtamista ja stressin alkamista. Mitä oikein haluan tehdä, mitä kannattaisi tehdä? Missä haluan opiskella ja onko valitsemani ala se oikea? Onko ala niin oikea, että uskaltaisin lähteä tavoittelemaan sitä paikassa, jossa mulla ei ole valmiiksi minkäänlaista sosiaalista verkkoa ja jossa en edes osaa kunnolla kieltä? Mitä teen Ruotsin suhteen, milloin lähden takaisin? Haluanko vielä olla aupair? Mitä teen koko ensi syksyn... Pitäisi hankkia töitäkin. Ensimmäistä kertaa pitkiin aikoihin olen lomalla, enkä siis saa kuun lopussa täydennystä käytettyjen rahojen tilalle. Joku toinen voisi kerrankin osata rentoutua, kun ei kerta mitään velvoitteita ole, mutta minä en ole sellainen. Jotain puuhaa tässä on pakko siis keksiä.

Aupair aikani ei ollut sellaista kuin kuvittelin. Ajattelin saavani hoitaa lapsia, leikkiä heidän kanssaan, keksiä toisinaan hieman spesiaalimpaa tekemistä (kuten retki leikkipuistoon), laittaa heille ruokaa, siivoilla kohtuullisissa määrin heidän jälkiään ja ennen kaikkea tulla heille tärkeäksi ihmiseksi, jolloin meidän kaikkien aika olisi mukavaa. Kuukauteni Ruotsissa ei vastannut odotuksia, enkä halunnut enää jatkaa, mutta en kadu sinne lähtemistä. Jos en olisi mennyt, olisin voinut viettää kesän perheeni luona Kaliforniassa, mutta tämä suunnitelma siirtyi nyt vuodella eteenpäin. Silti oli hyvä juttu mennä Ruotsiin.

 

Kuukausi Ruotsissa vahvisti tietysti ruotsinkielen osaamista ja vaikka en läheskään sujuvasti puhukaan, tiedän nyt selviäväni kaikenlaisista tilanteista. Lisäksi sain taas uudenlaista työkokemusta, hankin uusia kavereita, näin paljon uusia paikkoja ja asioita, pääsin kurkistamaan ruotsalaiseen kulttuuriin ja ottamaan selvää pitävätkö suomalaisten stereotypiat naapurimaalaisista paikkansa. Matkan jäätyä kesken kokemisennälkä kasvoi vain. Haluan takaisin Ruotsiin, jotta voin nähdä kaikkea sitä, mikä tällä kertaa jäi näkemättä. Haluan vielä jonain päivänä osata puhua ruotsia niin, että en heti suuni avattua kuulosta nololta maahanmuuttajalta.

Ruotsi oli erilaista kuin kuvittelin, mutta loppujen lopuksi suurinta osaa voi muistella ihan hyvillä mielin. Ajalla on tapana kullata muistot, joten ehkä pääsen vielä joku päivä yli kaikista kurjuuksistakin. Olihan tuo lähes ilmainen reissu, joten mitä sitä pahalla muistelemaan.

Lomamatka

Kun aupair työn lopetus varmistui, sain idean lähteä muutamaksi päiväksi Tukholmaan kiertelemään. Tukholmassa mulla ei harmillisesti ollut ennestään tuttuja, joten kovasti näytti siltä, että edessä olisi itsenäistä kiertelyä ja hostelliöitä, kunnes keksin, että kyllähän mulla siellä tavallaan on yksi tuttu. Niin päädyin viettämään pari päivää Emilian luona. Olen lukenut hänen blogiaan alusta asti nyt vuoden verran ja sitä kautta ollaan "tutustuttu". Olikin tosi hauska päästä huomaamaan, että vastasivatko blogin kautta saadut kuvat toisistamme todellisuutta, ja toki myös että millaisen kuvan olen itse antanut itsestäni netissä ennestään tuntemattomille ihmisille.

Aloitettiin Tukholman vierailu kävelemällä ympäri keskustaa ja Gamla Stania. Satuttiin myös sopivasti paikalle näkemään jonkinlainen ohjelmanumero, jossa sotilaat kävelivät järjestyksessä ympäriinsä ja huusivat jotain. Sain myös kunnon turistiopastusta, esimerkiksi sen, että ylimmän kuvan oranssit kellukkeet jakavat veden mereksi ja järveksi ;) Illalla kävin myös ajelemassa ratikalla ja kävelemässä Djurgårdenin hienoissa maisemissa.

Hepoista ehdin vähän innostumaan näiden Ruotsi-juttujen aikana, koska olin kuvitellut koko kevään pääseväni niitä hoitamaan ja välillä kunnolla ratsastamaan ja siinä samalla kasvatin suuren innostuksen sitä kohtaan. Niin olihan sitä pakko käydä poseeraamassa, kun noin söpöjä kavereita tuli vastaan :D

Ajatus Ruotsissa opiskelemisesta heräsi joskus vuosi sitten, mutta ajattelin silloin, että en halua hakea opiskelemaan vaikeaa asiaa vaikealla kielellä ennen kuin olen käynyt harjoittelemassa puhumista. Niinpä jätin ajatuksen hautumaan ja tänä keväänä järjestin itselleni kielenoppimis-aupair-paikan ja hain opiskelemaan vain Suomeen. Kun opiskelupaikkaa ei nyt tällä kertaa Suomen lääkiksestä irronnut, palasi tämä toinen vaihtoehto taas mieleen. Mitään en ainakaan menettäisi, jos syksyn haussa laittaisin hakemuksen menemään Karolinskaan ja vaikka Uppsalaan... Käytiinkin sitten Emilian kanssa ihmettelemässä Karolinska Institutetia ja kyllähän se oikein mukavalta paikalta näytti.

Käytiin sitten tasapuolisuuden nimissä ja mun mielenkiinnon takia tutustumassa myös Emilian kouluun, joka ei ole lääkis vaikka medicinska kliniken siinä ovessa lukeekin :) Kiva paikka sekin!

Käytiin myös katselemassa Tukholman maisemia en muista minkä nimisestä paikasta, mutta kuitenkin ison kukkulan päältä, josta näkyi pitkälle. Saatiin vihdoin myös hyvä sää, kun edellisenä päivänä oli hiukka viileää ja sateista, mutta oli meillä kyllä silloinkin hauskaa kun fikattiin tosi söpössä kahvilassa pahimman sadekuuron ajan.

 

Siinä teille nähtäväksi Ruotsin paras limu; Loka crush päron!

Viimeisenä Tukholma-iltana käytiin vielä juoksulenkillä Emilian kotiseuduilla, käytiin katselemassa taloja täydellisellä asuinalueella Hammarby Sjöstadissa, haettiin viimeistä kertaa ruokaa salladsbarista ja maisteltiin taateleita. Meillä oli oikeen hyvä puoli viikkoa, näin paljon Tukholmaa, tutustuin kivaan ihmiseen ja toivottavasti pidetään yhteyttä vielä jatkossakin :)

Kuulumisia Göteborgista

Göteborg on kaupunki, jonka keskusta tuli hyvin tutuksi kesän aikana. Menin kaupungille jokaisena vapaapäivänäni, paitsi silloin kun sveitsiläinen kaverini tuli kyläilemään. Syy Göteborgin vierailuille on yksinkertainen, siellä mulla oli kavereita. Toki myös erilaiset nähtävyydet ja tekemisen löytyminen tekivät gtb:stä paikan, jonne kannatti aina lähteä.

 

Useimmiten käytiin kavereiden kanssa vain istuskelemassa jossain kaupungin monista puistoista tai fikalla. Välillä tuntui, että tavattiin äidit keskenään, kun aina jaettiin lasten uusimmat kuulumiset ja puhuttiin heistä ominamme. Olin ainoa vastasaapunut aupair ja muut olivat jo ehtineet tutustua toisiinsa ja kaupunkiin paremmin. Tämä oli ihan kiva, kun muut jo tiesivät, että minne kannattaa mennä ja mitä tehdä, ja heillä oli valmiiksi kaveriporukoita, joten sain kerralla monia kavereita ja aina jonkun kautta vielä lisää.

 

Yhtenä viikonloppuna käytiin saksalaisen aupairin kanssa tutustumassa Röhsska museetiin. Museossa oli arkkitehtuurinäyttely, Picasson näyttely ja kokoelma pohjoismaisia koruja. Oli aika outo paikka, mutta meillä oli ihan hauskaa kuitenkin! Lisäksi lähes kaikkiin Göteborgin museoihin pääsee alle 25-vuotiaana ilmaiseksi, joten mikäs siinä halvalla kierrellessä :)

 

 

 

Töideni loputtua kokonaan päätin vielä viettää vähän aikaa Göteborgissa. Alun perin minun oli tarkoitus mennä unkarilaiselle kaverilleni yöksi ja meidän piti kierrellä kaupunkia yhdessä, mutta hän perui ja jouduin keksimään uuden suunnitelman. Pääsin yöksi saksalaisen kaverini luokse, mutta hänen piti olla päivät töissä. Meillä oli kuitenkin oikein hauskaa, kun vietiin lapsi Universeumiin, eli vähän Heurekan tapaiseen tiedekeskukseen. Universeum oli vaan monta kertaa parempi! Paikka oli valtavan iso ja sisälsi monta erilaista näyttelyä. Saimme muun muassa kävellä sademetsässä apinoiden ja muiden eläinten ollessa täysin vapaana ihmisten seassa, tutustua aidon kokoisiin dinosauruksiin, vierailla avaruussukkulassa, pelata hauskoja aivopelejä ja lopuksi seurata kun hoitolapsi pääsi leikkimään "naturens superkrafter" -alueelle, jolla myös löytyi vaikka mitä kokeiltavaa. Lisäksi paikassa oli perus akvaariot ja muut eläinnäyttelyt matelijoista lintuihin ja jyrsijöihin. Universeum oli kiva lopetus Göteborgin reissulle, jonka jälkeen suuntasinkin heti seuraavana aamupäivänä kohti Central Stationia ja Tukholmaa!

Yllätysvieraat

 

Lisäsin lauantai-iltana Instagramiin kuvan musta ja kavereistani Göteborgissa. Hetkeä myöhemmin sain sveitsiläiseltä Amerikan kaveriltani viestiä, että ei vitsi ollaan samassa maassa ja vielä melko lähellä toisiamme! Siinä heidän camping retkensä reittiä läpikäydessä tuli ilmi, että kaverini ja hänen kaverinsa olivat seuraavana päivänä tulossa tänne mun kaupunkiin Vänersborgiin! En ymmärrä, että miten voi käydä tällainen sattuma, että koko Ruotsista he valitsevat juuri tämän kaupungin ja juuri nyt, kun vielä olen täällä samaan aikaan. Ja jos en olisi sitä kuvaa jakanut, niin oltaisiin luultavasti menty ristiin täällä. Kyllä se Instagram sittenkin osoittautui hyödylliseksi :D

 

Siispä sunnuntaina suuntasin kohti Vänersborgin juna-asemaa ja hain mukaani kaverini ja hänen kaverinsa. Nähtiin viimeksi lähes tasan vuosi sitten, kun vierailin hänen luonaan Sveitsissä, joten oli aika hieno tunne tämä jälleennäkeminen :) Juna-asemalta käveltiin kaikki yhdessä Ursand -leirintäalueelle, jonne kaverit majoittuivat. Tiesin, missä paikka suunnilleen sijaitsee, mutta olin arvioinut etäisyyden täysin väärin.. Kaverit joutuivat lopulta kävelemään ainakin 5 kilometriä 20 kilon rinkat selässä, kun sanoin, että ei kannata ottaa bussia :) heh heh

 



Camping alue sijaitsi keskellä metsää järven rannalla, joten paikka oli jälleen kerran älyttömän hieno luontokohde! Harmillisesti sää ei ole ollut pariin päivään kovin hyvä ja vaikka ei satanut, niin oli viileää ja synkkää. Onneksi se ei menoa haitannut, vaan nopeasti saatiin teltta pystyyn ja sitten valokuvailtiin, laitettiin ruokaa ja istuttiin iltaa kauniissa maisemissa.

 

 

Maanantaina minulla oli periaatteessa vapaapäivä, mutta perheen äiti halusi, että viimeisen päiväni kunniaksi vielä imuroin ja moppaan koko talon. Heräsin siis erittäin ikävän aikaisin siivoamaan, jotta kerkesin matkaajien mukaan heti aamupäivästä. Näytin heille aamulla kaupungin keskustaa, jonka jälkeen alkoikin satamaan oikein kunnolla ja mentiin suojaan kahvilaan. Siinä vaiheessa tekikin jo oikein mieli sitä kahvia, kun olen täällä pienoisen kofeiiniriippuvuuden ilmeisesti itselleni kehittänyt...  

 

Iltapäivästä sää parani ja vein kaverit Skräcklen parkeniin katselemaan järvimaisemia. Löydettiin myös random ponnahduslauta kallioilta suoraan järveen :D Puistoa kierrellessä, kuulumisia vaihdellessa ja Amerikkaa muistellessa kuluikin koko loppupäivä. Illalla jouduin palaamaan tänne kotiin melko aikaisin, koska minun piti hoitaa perheen vanhempien kanssa kuntoon esimerkiksi työtodistus ja huomisen aikataulu.

Vaikka vierailu oli lyhyt, niin se oli sitäkin mukavampi. Oli aivan ihanaa saada piristystä viimeisiin päiviin Vänerborgissa, kun ilman kavereita olisin luultavasti vain pyöräillyt ympäriinsä ja odottanut ajan kuluvan. Vanhaa kaveria oli kiva nähdä ja myös tutustua tähän uuteen tuttavuuteen. Hän on itse lähdössä syksyllä Britteihin aupairiksi englantia oppimaan, joten hänestä oli myös tosi kiva päästä jo nyt sitä vähän minun kanssani harjoittelemaan :) Kyllä kannatti jo ihan näiden päivien takia tulla tänne Vänersborgiin!

"When things go bad, don't go with them" -Elvis Presley

Heti alussa tänne tullessa vaisto sanoi, että jokin täällä mättää. En tiedä oliko reilun ensimmäisen viikon ajan kestäneen alakulon syynä poikien piiloutuminen minulta kaappien taakse, minun kusuminen pelkästään dumma fegikseksi, poikien hurja toimelias meno, perheen äidin kommentti siitä, kuinka mun ruotsintaidot eivät vastanneet hänen odotuksiaan, se, ettei minulla ollut mitään elämää vai se, että minun tulooni ei oltu täällä varauduttu lähes ollenkaan. Jouduin esimerkiksi nukkumaan ensimmäisen yön ilman peittoa, koska kukaan ei ollut sellaista viitsinyt etukäteen etsiä ja kaikki tavarani säilytin matkalaukussa noin viikon ajan, kunnes perheen isä viitsi tyhjentää mulle kaapin toiselta puolelta taloa. Joka tapauksessa ei ollut kovin tervetullut olo.

Kukaan ei tunne oloaan kotoisaksi saman tien muuttaessaan vieraiden ihmisten taloon asumaan, mutta ei uudessa kodissa pitäisi pahoinkaan voida. Kun aikoinani muutin Kaliforniassa isäntäperheeseeni luo, oli tunnelma aluksi jännittynyt, eikä kukaan oikein tiennyt miten olla. Minusta oli hieman kiusallista kulkea opettajani talossa kuin kotonani ja heistä oli varmasti myös jännittävää, kun perheen elämään liittyi vieras ulkomaalainen nuori. Alusta alkaen kuitenkin tiesin, että perhe oli mukava ja halusin sopeutua heidän joukkoonsa. En kertaakaan koko vaihtarivuoteni aikana halunnut palata Suomeen. Toki mulla oli siellä joskus huono päivä, mutta ei koskaan niin huono, että olisin edes harkinnut lähteväni.

Täällä on tosiaan moni asia pielessä. Perheen arki ei suju ehkä parhaimmalla mahdollisella tavalla, vaan lapset saavat vanhempiaan manipuloimalla kaiken tahtonsa läpi. Välillä meno on niin villiä, että pelkään jotain ikävää tapahtuvan ja vastuun olevan minulla. Koska minulla ei ole lupaa myöskään kieltää lapsia, en voi täysin estää ikävyyksiä sattumasta. Perheen äitiä taas jännitän niin paljon, että puhun hänen kanssaan vain välttämättömiä työasioita. Vieläkään minulle ei ole selvinnyt, että miksi perhe on oikeastaan edes ottanut aupairin, koska minulle ei ole täällä riittävästi sellaisia hommia, joita tehdessä tuntisin itseni hyödylliseksi, eikä minulla ole mitään aikataulua, joten en koskaan tiedä, milloin minun pitää edes olla kotona ja milloin saan pitää vapaata.

Työn lisäksi myös vapaa-aika aiheutti kohtuuttomasti päänvaivaa. Olen yleensä päivisin vapaalla poikien ollessa hoidossa ja kun olen siivonnut tarpeeksi. Täällä Vänersborgissa kavereita tuntuu olevan vaikea löytää, koska olen töissä aina silloin kuin muut nuoret ovat vapaalla ja toisin päin. Olen tutustunut muihin aupaireihin Göteborgissa, mutta kuten olen jo sanonut, en voi jatkaa tällaista menoa, että kävisin kaupungissa joka viikonloppu, koska junamatkat maksavat aivan liikaa. Lisäksi lähes kaikki aupairit lähtevät muutaman viikon sisällä takaisin kotimaihinsa, joten pian jäisin taas yksin ja joutuisin aloittamaan sosiaalisen elämän suhteen taas aivan alusta.

Mietin ja pohdin pääni puhki, että mitä tekisin. Olenko luovuttaja, jos jätän jutun kesken ja palaan Suomeen? Ymmärtävätkö ihmiset mun päätöstä vai luulevatko he, että palaan vain, koska ei huvittanutkaan? Lopulta päädyin siihen ratkaisuun, että turha tätä on väkisin yrittää jatkaa, kun tiedän, että täällä on aivan liian monta asiaa, joihin en vain voi sopeutua. Ihmiset, jotka tietävät kuinka paljon aikaa ja vaivaa käytin Ruotsiin lähtemisen järjestelyyn, ymmärtävät kyllä varmasti, että en tekisi tällaista päätöstä kevyin perustein. Kerättyäni kaiken rohkeuteni menin puhumaan perheen isälle, jonka kanssa saatiin yhdessä päätettyä, että mitä nyt tehdään.

Matkalaukku lojuu jo puoliksi pakattuna lattialla, sillä jätän perheen ja ainakin toistaiseksi koko aupairina olemisen taakseni ensi tiistaina. Suomeen en palaa vielä, sillä minulla on muita suunnitelmia täällä Ruotsissa ennen sitä. Lopulta palaan kuitenkin Suomeen, koska koen tarvitsevani pienen hengähdystauon paikassa, jossa voin oikeasti olla täysin vapaasti ja kotoisasti. Kesälomani aikana pohdin sitten tarkkaan, että mitä haluan jatkossa tehdä. Ruotsin suhteen olen taas nollapisteessä, mutta toisaalta useimmat isäntäperheet etsivät uutta aupairia juuri nyt, kun koulut elokuussa taas alkavat ja uskoisin, ettei uuden perheen löytyminen ruotsinkielentaitoisena olisi kovin vaikeaa. Toisaalta minulla on myös hyvä suunnitelma sen suhteen, että mitä teen jos jään Suomeen. Vaikeita valintoja edessä ja juuri sen takia koenkin, että pieni kesäloma tähän väliin on kohdallaan.

Ruotsin kanssa en ole vielä valmis. Minulla on vielä niin paljon nähtävää, koettavaa ja opittavaa jäljellä. Tämän kuukauden aikana olen kehittynyt ruotsin puhumisessa aivan huimasti ja oppinut todella paljon, mutta en tietenkään puhu kieltä läheskään sujuvasti. Tiedän nyt kuitenkin selviäväni lähes kaikista arkipäivän tilanteista ja erilaisissa paikoissa asioinnista. Tämä on hyvä pohja, jonka päälle on entistä helpompi alkaa rakentaa parempaa osaamista.
Ruotsi on maa, johon aion vielä palata. En tiedä, tapahtuuko tämä ensi syksynä, muutaman vuoden sisällä vai vasta kunnolla myöhemmin, mutta se tapahtuu. Täällä ollessani kiinnostukseni Ruotsia kohtaan on kasvanut entisestään. Ruotsi on maa, joka on kaikissa asioissa niin lähellä Suomea, mutta silti selkeä ero maiden välillä on havaittavissa. Tämä on maa, jonka kulttuuriin aion vielä tutustua syvällisemmin ja josta haluan oppia tuntemaan vielä muutakin kuin Tukholman ja Vänersborgin.

Bloginkaan suhteen en ole vielä valmis, sillä aion jakaa teille luettavaksi vielä muutamia viime päivien tapahtumia sekä tietenkin pienen matkani kuulumisia. Vaikka koko aupairina olemisesta jäi aika huono mieli, toivon, että tälle reissulle tulee mukava päätös, kun ensi viikolla otan suunnan kohti uusia seutuja ja uusia tuttavuuksia. Vielä joku päivä voin muistella tätä aupair -aikaa opettavaisena kokemuksena. Ehkä tällä kaikella oli joku tarkoitus.

Hem

Erään perheenjäsenen motto?

 

Kodikasta täällä meidän linnassa on ja paljon paljon huoneita ja tilaa elettäväksi, lasten leikkipaikoiksi ja minulle imuroitavaksi. Osaa huoneista ei ole keretty vielä remontoida, koska talo ostettiin alun perin vähän keskeneräisenä ja perheen vanhemmat ovat sisustaneet ja korjailleet aina kun ovat kerenneet näiden kymmenen vuoden aikana. Mutta kaikki valmiit huoneet täällä ovat kyllä tosi kauniita ja kodikkaita!



 

Kodikasta on toki myös kaupan irtokarkkiosastolla, josta löytyvät kaikki tutut lempparit ja jopa vihreät sammakot ;) Täällä on karkki jotenkin tosi halpaa ja irttarihyllystä löytyy paljon enemmän mieluisia vaihtoehtoja kuin Suomessa, vaikka onkin periaatteessa samoja karkkeja. Tuli tämä nyt vaan mieleen kun löysin kuvan kotikuvien joukosta ja ajattelin jakaa tämän tärkeän infon :D