En kadu

 

Lopulta tuli sitten se päivä, kun raahasin jäätävän painavan laukkuni kohti Arlandaa ja sanoin heipat Ruotsille ainakin hetkeksi aikaa. Lähteminen oli aika kummallista. Vaihdosta palaaminen ei ollut mulle ollenkaan ristiriitainen tunne, koska en silloin nähnyt juuri mitään hyvää Amerikan jättämisessä, mutta Ruotsista lähdössä oli ristiriitaa senkin edestä. Toisaalta olin helpottunut, ettei mun tarvitsisi enää koskaan palata perheeseen jos en halua, mutta toisaalta olin lähtenyt matkaan niin innoissani ja kaikki jäi lopulta Ruotsin kanssa ihan kesken.

Vaikka pääsin viettämään Ruotsissa vain reilun kuukauden, ehdin siirtämään elämäni henkisesti kokonaan sinne. Lähdin matkaan muuttaakseni pois pitkäksi aikaa, pakkasin mukaan villasukat ja lapaset ensi talvea ajatellen, hyvästelin kaverit ja muut ajatuksena olla erossa ainakin vuosi. Koska olin vakavasti sinne muuttanut, lähteminen oli tavallaan iso shokki, vaikka en ollut vielä ehtinyt Ruotsiin juurtuakaan. Kun lähdin Ruotsiin, olin vahvasti päässäni tiedostanut, että paluuta ei ole pitkiin aikoihin. Kunnes sitten olikin.

Suomeen palattuani ovat hengähdystauot olleet vähissä. Lähdettiin heti Kian kanssa pienelle tallinnanlomalle, jota seurasi mökkiviikonloppu Padasjoella. Kotona olen viettänyt tämän puolitoistaviikkoisen aikana nyt kolme päivää, joiden aikana mulla on tosin ollut pitkä lista asioita tehtävänä. En ole vielä nähnyt montakaan kaveria, enkä edes ilmoittanut Suomeen tulostani kovin monelle, koska en vain yksinkertaisesti ole ollut valmis selittämään kaikille, että miksi edes olen Suomessa. Vaikka en pidäkään itseäni luovuttajana, tuntuu kuitenkin, että jossain olen epäonnistunut. Siksi ajatus eri ihmisten tapaamisesta ja heille koko tarinan selittämisestä on näin alkuun tuntunut aika rankalta.

Suomeen palattua olo on ollut hyvin turhaantunut. Suomeen paluu tarkoittaa huolettoman elämän unohtamista ja stressin alkamista. Mitä oikein haluan tehdä, mitä kannattaisi tehdä? Missä haluan opiskella ja onko valitsemani ala se oikea? Onko ala niin oikea, että uskaltaisin lähteä tavoittelemaan sitä paikassa, jossa mulla ei ole valmiiksi minkäänlaista sosiaalista verkkoa ja jossa en edes osaa kunnolla kieltä? Mitä teen Ruotsin suhteen, milloin lähden takaisin? Haluanko vielä olla aupair? Mitä teen koko ensi syksyn... Pitäisi hankkia töitäkin. Ensimmäistä kertaa pitkiin aikoihin olen lomalla, enkä siis saa kuun lopussa täydennystä käytettyjen rahojen tilalle. Joku toinen voisi kerrankin osata rentoutua, kun ei kerta mitään velvoitteita ole, mutta minä en ole sellainen. Jotain puuhaa tässä on pakko siis keksiä.

Aupair aikani ei ollut sellaista kuin kuvittelin. Ajattelin saavani hoitaa lapsia, leikkiä heidän kanssaan, keksiä toisinaan hieman spesiaalimpaa tekemistä (kuten retki leikkipuistoon), laittaa heille ruokaa, siivoilla kohtuullisissa määrin heidän jälkiään ja ennen kaikkea tulla heille tärkeäksi ihmiseksi, jolloin meidän kaikkien aika olisi mukavaa. Kuukauteni Ruotsissa ei vastannut odotuksia, enkä halunnut enää jatkaa, mutta en kadu sinne lähtemistä. Jos en olisi mennyt, olisin voinut viettää kesän perheeni luona Kaliforniassa, mutta tämä suunnitelma siirtyi nyt vuodella eteenpäin. Silti oli hyvä juttu mennä Ruotsiin.

 

Kuukausi Ruotsissa vahvisti tietysti ruotsinkielen osaamista ja vaikka en läheskään sujuvasti puhukaan, tiedän nyt selviäväni kaikenlaisista tilanteista. Lisäksi sain taas uudenlaista työkokemusta, hankin uusia kavereita, näin paljon uusia paikkoja ja asioita, pääsin kurkistamaan ruotsalaiseen kulttuuriin ja ottamaan selvää pitävätkö suomalaisten stereotypiat naapurimaalaisista paikkansa. Matkan jäätyä kesken kokemisennälkä kasvoi vain. Haluan takaisin Ruotsiin, jotta voin nähdä kaikkea sitä, mikä tällä kertaa jäi näkemättä. Haluan vielä jonain päivänä osata puhua ruotsia niin, että en heti suuni avattua kuulosta nololta maahanmuuttajalta.

Ruotsi oli erilaista kuin kuvittelin, mutta loppujen lopuksi suurinta osaa voi muistella ihan hyvillä mielin. Ajalla on tapana kullata muistot, joten ehkä pääsen vielä joku päivä yli kaikista kurjuuksistakin. Olihan tuo lähes ilmainen reissu, joten mitä sitä pahalla muistelemaan.