Valmisteluja

Ruotsi lähenee lähenemistään ja viikon päästä olenkin näihin aikoihin jo Göteborgissa. Viime ajat, tai oikeastaan koko toukokuu, on ollut kiireisintä mahdollista aikaa, mikä on tietysti tehnyt tästä kaikesta vielä astetta stressaavampaa. Alkuviikosta meni sekä maanantai että tiistai lääkiksen pääsykokeissa, kun piti matkustaa Turkuun asti koetta tekemään. Huomenna menee koko päivä koululla lakkiaisia harjoitellessa ja kaikki ylimääräinen aika on kulunut lakkiaisvalmisteluissa. Kaiken tämän lisäksi on pitänyt koko ajan hoitaa Ruotsi-asioita ja välillä jännittääkin, että olenko kiireissäni unohtanut jotain tärkeää.

Toiseen pohjoismaahan muuttaminen on oikeastaan aika yksinkertainen juttu ainakin kun vertaa Jenkkeihin. Mitään oleskelu- tai työlupia ei tarvita ja Ruotsissa käy mm suomalainen ajokortti ja kelakortti. Olen tässä esimerkiksi käynyt vaihtamassa rahaa, hankkinut lentoliput ja tuliaisia ja tuskaillut ruotsinkielisten juna-aikataulujen parissa.

Lähteminen on ihan yhtä jännittävää kuin viimeksikin, mutta tällä kertaa asioihin osaa suhtautua vähän eri lailla ja ehkä vähän paremmin. En niinkään mieti sitä miten pärjään jossain kaukana niin pitkän aikaa niin kuin viimeksi, vaan ahdistuksen kohteet ovat erilaisia. Tällä kertaa olen miettinyt esimerkiksi sitä, miten perhe ottaa mut vastaan, tykkääkö ne musta ja kelpaanko niille mun vajavaisten ruotsin taitojen kanssa. Suurta stressiä aiheuttaa se, että kun olen järjestänyt tämän kaiken itse, niin olenko muistanut ottaa kaiken huomioon. Lisäksi mietin toki kaveriasioita ja sitä, että onko mulle täällä paikka kun tulen sitten joskus takaisin. Oliko nyt viisasta lähteä, kun aloin vihdoin sopeutumaan Suomeen ja täällä oli kaikki hyvin?

 

Ruotsi ei ihan aiheetta ahdista. Toisinaan mulla on ollut vaikeuksia ymmärtää ruotsinkielisiä viestejä, varsinkin kun ne siellä kirjoittavat välillä ihan oudosti, eikä niin kuin koulussa ollaan opittu. Olen myös itse aiheuttanut pari väärinkäsitystä. Esimerkiksi tässä juuri kirjoitin perheelle kuinka olen tosi paljon leiponut tarjottavaa ylioppilasjuhliin, jotka ovat ensi lauantaina. He olivat jostain syystä mun viestistä ymmärtäneet, että mulla on juhlat vasta viikon päästä lauantaina, vaikka mun pitäisi olla siellä jo torstaina. Sieltä tuli sitten heti hätääntynyt vastaus, että onko meillä nyt merkittyinä eri tulopäivät. Toivottavasti ymmärsivät, kun sanoin sitten tulevani den 5. juni eli 5.6.2014 :) Pitäis näköjään kerrata ajanmääreet.

 

Onneksi perhe tuntuu edelleen mukavalta ja tuntuu hyvältä lähteä heille. Kirjoittelen viestejä perheen äidin kanssa ja ainakin niiden perusteella mulla on oikein tervetullut olo. Pojat ovat nähneet kuvia musta ja ovat kuulemma oikein innoissaan, kun saavat sinne aupairin. "Barna är väldigt förväntansfulla nu, det börjar bli verkligt för dom att det ska komma en tjej å bo hos oss :)"

Oon myös aika iloinen, että hommat ja arjen opettelu alkavat heti, joten ei tule sellaista awkwardia aikaa, jolloin ei tiedä että miten päin olisi ja mitä tekisi. Perheen lääkäri-isällä on heti tuloni jälkeisenä viikonloppuna jotkin lääkäripäivät, joten mun apua tarvitaan heti silloin. Onneksi siinä on sitten lapsilla vielä viikko koulua ja vauva syntyy vasta kesäkuun lopulla, joten perheen äidillä on paremmin aikaa näyttää mulle miten asiat toimivat.

 

Hyvin menee siis Ruotsin suhteen, ja nyt kun kevään pahin koitos eli se lääkiksen pääsykoe on ohi, niin mulla on enemmän aikaa pitää tätä blogia ajan tasalla :)

Miten minusta sitten kuitenkin tuli aupair

Vaihdosta palattuani ajattelin jatkuvasti uutta matkaa Jenkkeihin. Paluun jälkeisenä kesänä mulla oli hyvin aikaa selvittää Jenkeissä opiskelua ja oleskelulupia koskevia asioita, ja olin varma, että heti lukion jälkeen muutan takaisin. Vähitellen aloin kuitenkin sopeutumaan paremmin Suomeen ja päivät alkoivat sujua ilman jatkuvaa koti-ikävää. Samalla tapahtui myös muunlaista kehitystä ja vaikka matkakuume on ollut hyvin suuri, niin seuraavan reissun kohde alkoi mielessäni muotoutumaan hyvin erilaiseksi kuin vaihtokaupunki.
Kaipaus Kaliforniaan on edelleen kova, mutta seuraavaksi haluaisin nähdä jotain uutta. Haluaisin oppia uuden kielen, nähdä uusia paikkoja ja kokea uuden kulttuurin. Oon huomannut, että amerikkalainen elämäntapa ei sellaisenaan ole mulle täydellisesti sopiva, mutta ei ole suomalainenkaan. Eri paikkojen näkemisessä on se rikkaus, että kun on nähnyt monta tapaa toimia, niistä voi koota itselleen juuri sopivan kokonaisuuden.

Oon viime syksystä alkaen alkanut järjestelmään ensi vuotta. Otin selvää jokaisesta mahdollisesta keinosta lähteä jonnekin mm. au pairina olemisesta, opiskelusta Ruotsissa, Jenkeissä, Virossa, Latviassa ja Skotlannissa, vapaaehtoistöistä, oikeista töistä, nordjobbista, työleireistä, senior caregivingistä eli tavallaan aupair vanhusten luona, live-in jobeista Briteissä, working holidaysta Australiassa... Lähetinkin noin sata hakemusta yhteen vapaaehtoisohjelmaan, jonka plussana oli maksuttomuus minulle. Kirjoitin jokaiseen työpaikkaan oman yksilöllisen juuri sinne osoitetun pitkähkön kirjeen ja käytin tähän kymmeniä tunteja aikaa. Muutaman paikan kanssa juttu eteni hieman, mutta kaatui aina johonkin ja lopulta alkoi syksyn töiden hakuajan deadline lähestyä turhan nopeasti. Muutamasta paikasta minulle sitten lopulta tarjottiin töitä, joita en sitten kuitenkaan halunnutkaan ottaa vastaan. Toisaalta on ollut hyvä juttu, että olen joutunut tekemään vähän töitä enkä saanut mitään suoraan. Tällainen jatkuva pieni tekeminen pitää mun ajatukset poissa Jenkeistä ja keskityn paremmin tähän seuraavaan seikkailuun.

Olen ollut koko ajan sitä mieltä, että aupairina oleminen ei olisi paras työ mulle. Vaikka tykkään lapsista ja olen tehnyt paljon töitä heidän parissaan mm. päiväkodissa, kerhon ja uimakoulun ohjaamista ja perinteistä lastenhoitoa, mulla on ollut aika suuri epäilys siitä, etten pitäisi työstä. Kaikki aiemmat työt ovat olleet hauskaa, mutta on kiva ollut tulla välissä kotiin. Aupairina joutuisin asumaan siellä työpaikalla, elää niiden työnantajien kanssa, enkä siis pääsisi koskaan oikeasti vapaalle. Lisäksi olen vielä kuullut, että aika monilla on ollut aika erikoisia isäntäperheitä siellä, eikä vuosi kenenkään orjana kovasti houkuttanut. Kun kuitenkin se näytti helpoimmalta vaihtoehdolta lähteä, aloin etsimään myös ruotsalaista aupairperhettä.

Mun kokemus aupair-perheen löytämisestä on ollut hyvin erilainen, kuin kenelläkään muulla mun tuntemalla aupairilla. Kuten sanoin, au pair ei ollut mun ensisijainen suunnitelma, vaan oikeestaan yritin etsiä mitä tahansa muuta. Kun muut suunnitelmat sitten alkoivat rapistumaan, päädyin tekemään profiilin myös sinne Aupair Worldiin, ihan vaan kokeilumielellä ja siitä ilosta, että pääsen katselemaan au pairia hakevien perheiden ilmoituksia.

En koko aikana ottanut itse yhteyttä yhteenkään aupair-perheeseen, mutta ei kulunut kauaa rekisteröitymisestä, kun sain ensimmäisen hakemuksen eräältä perheeltä. Muutamaa päivää myöhemmin sain seuraavan hakemuksen, jonkin ajan kuluttua kolmannen, ja niin edelleen. Olen saanut tämän kevään aikana parikymmentä hakemusta perheiltä, eli ainakin yhden viikossa, ja heidän kiinnostuksensa mua kohtaan on tullut tosi yllätyksenä. Au pairiksi lähteminen ei silti tuntunut oikealta vaihtoehdolta, kunnes sain tarjouksen juuri oikean kuuloiselta perheeltä.
Syy siihen, miksi niin monet ruotsalaiset perheet ovat olleet kiinnostuneet juuri musta, on varmasti suurelta osin se, että kerron profiilissa opiskelleeni ruotsia ja haluavani oppia sitä lisää. Perheille on tuntunut olevan tärkeää, että pystyn edes jotenkin kommunikoimaan myös lasten kanssa. Noh, sen näkee sitten että miten hyvin kommunikoin, mutta ainakin tälle mut valinneelle perheelle mun kielitaito vaikuttaa kuulemma ihan riittävältä.

Pitkin prosessia olen monta kertaa kuullut, kuinka mun pitäisi antaa mahdollisuus joillekin muille lähteä, koska olen itse ollut jo vaihdossa, että en olisi hyvä aupair koska mun lähdön syy ei ole pelkästään suuri halu hoitaa lapsia, että jos menen, vien paikan kunnollisilta aupaireilta, että mun pitäisi keskittyä opiskelemaan eikä huitelemaan maailmalla, että kaksi välivuotta on tyhmä idea, että mun pitäisi vielä miettiä koska en ehkä tajua mitä se oikeasti on. Mun ykkösprioriteetti lähtöön ei ole lastenhoito, mutta se ei tarkoita etten hoitaisi sitä työtä hyvin. Vaikka saisin minkä tahansa muun työn, ei sekään olisi mikään lähtemisen syy. Työ on mulle siinä se keino siihen, että pystyn olemaan ulkomailla ja tässä tilanteessa lastenhoitokin alkaa näyttää ihan varteenotettavalta vaihtoehdolta. En myöskään koe, että olisin "vienyt perhettä" joltain paremmalta aupairilta. Itsehän se perhe on mut sinne valinnut mun antaman rehellisen kuvan perusteella.

Näin siis päädyin kaiken miettimisten jälkeen tekemään, ja jo kahden viikon kuluttua on lähtö käsillä! Nyt loppujen lopuksi olen ihan tyytyväinen, että päädyin tähän ratkaisuun ja olen innoissani lähdöstä. Jenkeistä omaksutulla avoimella asenteella pärjää varmasti missä tahansa (:

Don't let your dreams just be dreams

kuva

Kun kaksi vuotta sitten palasin Kaliforniasta unelmien vaihtovuoden jälkeen, tiesin, että Suomeen en halua pysyvästi jäädä. Heti paluun jälkeen kaipuu Kaliforniaan oli kova, ja edelleenkin on, mutta vähitellen aloin kiinnostumaan myös uudenlaisesta kohteesta. Halusin nähdä uuden paikan, kokea uuden kulttuurin ja oppia englannin lisäksi toisenkin kielen. Siispä ryhdyin tuumasta toimeen ja keino nähdä maailmaa löytyi.

Kirjoitin blogia jo vaihtarivuoden aikana ja ajattelin alun perin jatkavani sitä. Edellisen blogin jatkaminen ei kuitenkaan tuntunut enää hyvältä vaihtoehdolta, joten päätin aloittaa puhtaalta pöydältä uuden blogin kanssa.

Kesäkuun alussa siis muutan Göteborgin suunnalle Vänersborgiin, Vänern-järven rannalle pienehköön, mutta mulle ihan tarpeeksi suureen kaupunkiin. Perheen äidin mukaan paikasta löytyy kaikki tarvittava ja hyvät vapaa-ajanviettomahdollisuudet, mm uima- ja liikuntakeskus, shopping center, hienoja uimarantoja ja hyvät lenkkimaastot. Göteborgiinkaan ei ole kuin reilu puolen tunnin junamatka ja sieltä löytyy sitten vaikka mitä, ehkä jopa toisia aupaireja :D

Perheeseen kuuluvat tällä hetkellä kolme pientä poikaa 3-7 v, vanhemmat, kissa ja kolme hevosta. Kesän aikana perhe kasvaa vielä yhdellä pienellä pojalla. Perheen isä on lääkäri ja työskentelee paljon, mutta äiti on kotona mun kanssa. Toisaalta aika jännittävää, koska siinä on koko ajan joku seuraamassa, että mitä teen, mutta toisaalta tosi kiva, koska sitten mulla on siellä koko ajan joku, jonka kanssa voin harjoitella ruotsin puhumista!

Perhe tarvitsee aupairin apua kuulemma vähän kaikessa. Pojat käyvät päivisin koulussa ja päiväkodissa, mutta iltapäivisin ja joskus viikonloppuisin olen sitten heidänkin kanssaan. Muuten töihin kuuluu pientä siivousta, ruuanlaittoa, asiointia esim kaupassa käyntiä, hevosten ja vauvan hoitoa ja sellaista. Perheen äiti sanoi, että he kaipaavat lähinnä jonkun auttamaan perusarjen pyörittämiseen, koska häneltä itseltä loppuu pian kädet, kun on vielä se vauvakin ja kolme hevosta poikien lisäksi, ja että töistä voidaan sopia joustavasti. Eli homma ei ole pelkkää lasten kanssa leikkimistä ja varsinaista heistä huolehtimista, vaan käsittämäni mukaan aika paljon monipuolisempaa.

Vaikka aupairiksi lähteminen ei ollut alkuperäinen suunnitelmani, niin mulla on ollut runsaasti aikaa uudelleenasennoitua hommaan. Työ voi olla varmasti ihan kivaakin ja ainakin kokemus on taas hieno! Jos jokainen hetki ei ole täydellistä onnea, niin ainakin se on opettavaista. Joka tapauksessa olen lähdössä avoimin, odottavaisin ja iloisin mielin.

Miksi sitten Ruotsi. Koska olen jo ollut vaihdossa englanninkielisessä maassa, puhun jo sujuvaa englantia. Koska taas haluan osata myös muita kieliä hyvin, ei englanninkielinen paikka tullut tällä kertaa kyseeseen. Ruotsi on kieli, jota olen opiskellut suhteellisen monta vuotta, mutta valmius sen puhumiseen on hävettävän huono. Kielitaidon parantaminen ja toisen kotimaisen haltuunotto on siis perimmäinen syy. Toki aion myös sitten ottaa kaiken hyödyn ruotsin taidoista irti esimerkiksi opiskelemaan hakiessa. Ruotsiin lähtö siis sekä mahdollistaa ulkomaan kokemisen, että on järjellä harkittua ja perusteltavaa :)