En kadu

 

Lopulta tuli sitten se päivä, kun raahasin jäätävän painavan laukkuni kohti Arlandaa ja sanoin heipat Ruotsille ainakin hetkeksi aikaa. Lähteminen oli aika kummallista. Vaihdosta palaaminen ei ollut mulle ollenkaan ristiriitainen tunne, koska en silloin nähnyt juuri mitään hyvää Amerikan jättämisessä, mutta Ruotsista lähdössä oli ristiriitaa senkin edestä. Toisaalta olin helpottunut, ettei mun tarvitsisi enää koskaan palata perheeseen jos en halua, mutta toisaalta olin lähtenyt matkaan niin innoissani ja kaikki jäi lopulta Ruotsin kanssa ihan kesken.

Vaikka pääsin viettämään Ruotsissa vain reilun kuukauden, ehdin siirtämään elämäni henkisesti kokonaan sinne. Lähdin matkaan muuttaakseni pois pitkäksi aikaa, pakkasin mukaan villasukat ja lapaset ensi talvea ajatellen, hyvästelin kaverit ja muut ajatuksena olla erossa ainakin vuosi. Koska olin vakavasti sinne muuttanut, lähteminen oli tavallaan iso shokki, vaikka en ollut vielä ehtinyt Ruotsiin juurtuakaan. Kun lähdin Ruotsiin, olin vahvasti päässäni tiedostanut, että paluuta ei ole pitkiin aikoihin. Kunnes sitten olikin.

Suomeen palattuani ovat hengähdystauot olleet vähissä. Lähdettiin heti Kian kanssa pienelle tallinnanlomalle, jota seurasi mökkiviikonloppu Padasjoella. Kotona olen viettänyt tämän puolitoistaviikkoisen aikana nyt kolme päivää, joiden aikana mulla on tosin ollut pitkä lista asioita tehtävänä. En ole vielä nähnyt montakaan kaveria, enkä edes ilmoittanut Suomeen tulostani kovin monelle, koska en vain yksinkertaisesti ole ollut valmis selittämään kaikille, että miksi edes olen Suomessa. Vaikka en pidäkään itseäni luovuttajana, tuntuu kuitenkin, että jossain olen epäonnistunut. Siksi ajatus eri ihmisten tapaamisesta ja heille koko tarinan selittämisestä on näin alkuun tuntunut aika rankalta.

Suomeen palattua olo on ollut hyvin turhaantunut. Suomeen paluu tarkoittaa huolettoman elämän unohtamista ja stressin alkamista. Mitä oikein haluan tehdä, mitä kannattaisi tehdä? Missä haluan opiskella ja onko valitsemani ala se oikea? Onko ala niin oikea, että uskaltaisin lähteä tavoittelemaan sitä paikassa, jossa mulla ei ole valmiiksi minkäänlaista sosiaalista verkkoa ja jossa en edes osaa kunnolla kieltä? Mitä teen Ruotsin suhteen, milloin lähden takaisin? Haluanko vielä olla aupair? Mitä teen koko ensi syksyn... Pitäisi hankkia töitäkin. Ensimmäistä kertaa pitkiin aikoihin olen lomalla, enkä siis saa kuun lopussa täydennystä käytettyjen rahojen tilalle. Joku toinen voisi kerrankin osata rentoutua, kun ei kerta mitään velvoitteita ole, mutta minä en ole sellainen. Jotain puuhaa tässä on pakko siis keksiä.

Aupair aikani ei ollut sellaista kuin kuvittelin. Ajattelin saavani hoitaa lapsia, leikkiä heidän kanssaan, keksiä toisinaan hieman spesiaalimpaa tekemistä (kuten retki leikkipuistoon), laittaa heille ruokaa, siivoilla kohtuullisissa määrin heidän jälkiään ja ennen kaikkea tulla heille tärkeäksi ihmiseksi, jolloin meidän kaikkien aika olisi mukavaa. Kuukauteni Ruotsissa ei vastannut odotuksia, enkä halunnut enää jatkaa, mutta en kadu sinne lähtemistä. Jos en olisi mennyt, olisin voinut viettää kesän perheeni luona Kaliforniassa, mutta tämä suunnitelma siirtyi nyt vuodella eteenpäin. Silti oli hyvä juttu mennä Ruotsiin.

 

Kuukausi Ruotsissa vahvisti tietysti ruotsinkielen osaamista ja vaikka en läheskään sujuvasti puhukaan, tiedän nyt selviäväni kaikenlaisista tilanteista. Lisäksi sain taas uudenlaista työkokemusta, hankin uusia kavereita, näin paljon uusia paikkoja ja asioita, pääsin kurkistamaan ruotsalaiseen kulttuuriin ja ottamaan selvää pitävätkö suomalaisten stereotypiat naapurimaalaisista paikkansa. Matkan jäätyä kesken kokemisennälkä kasvoi vain. Haluan takaisin Ruotsiin, jotta voin nähdä kaikkea sitä, mikä tällä kertaa jäi näkemättä. Haluan vielä jonain päivänä osata puhua ruotsia niin, että en heti suuni avattua kuulosta nololta maahanmuuttajalta.

Ruotsi oli erilaista kuin kuvittelin, mutta loppujen lopuksi suurinta osaa voi muistella ihan hyvillä mielin. Ajalla on tapana kullata muistot, joten ehkä pääsen vielä joku päivä yli kaikista kurjuuksistakin. Olihan tuo lähes ilmainen reissu, joten mitä sitä pahalla muistelemaan.

Lomamatka

Kun aupair työn lopetus varmistui, sain idean lähteä muutamaksi päiväksi Tukholmaan kiertelemään. Tukholmassa mulla ei harmillisesti ollut ennestään tuttuja, joten kovasti näytti siltä, että edessä olisi itsenäistä kiertelyä ja hostelliöitä, kunnes keksin, että kyllähän mulla siellä tavallaan on yksi tuttu. Niin päädyin viettämään pari päivää Emilian luona. Olen lukenut hänen blogiaan alusta asti nyt vuoden verran ja sitä kautta ollaan "tutustuttu". Olikin tosi hauska päästä huomaamaan, että vastasivatko blogin kautta saadut kuvat toisistamme todellisuutta, ja toki myös että millaisen kuvan olen itse antanut itsestäni netissä ennestään tuntemattomille ihmisille.

Aloitettiin Tukholman vierailu kävelemällä ympäri keskustaa ja Gamla Stania. Satuttiin myös sopivasti paikalle näkemään jonkinlainen ohjelmanumero, jossa sotilaat kävelivät järjestyksessä ympäriinsä ja huusivat jotain. Sain myös kunnon turistiopastusta, esimerkiksi sen, että ylimmän kuvan oranssit kellukkeet jakavat veden mereksi ja järveksi ;) Illalla kävin myös ajelemassa ratikalla ja kävelemässä Djurgårdenin hienoissa maisemissa.

Hepoista ehdin vähän innostumaan näiden Ruotsi-juttujen aikana, koska olin kuvitellut koko kevään pääseväni niitä hoitamaan ja välillä kunnolla ratsastamaan ja siinä samalla kasvatin suuren innostuksen sitä kohtaan. Niin olihan sitä pakko käydä poseeraamassa, kun noin söpöjä kavereita tuli vastaan :D

Ajatus Ruotsissa opiskelemisesta heräsi joskus vuosi sitten, mutta ajattelin silloin, että en halua hakea opiskelemaan vaikeaa asiaa vaikealla kielellä ennen kuin olen käynyt harjoittelemassa puhumista. Niinpä jätin ajatuksen hautumaan ja tänä keväänä järjestin itselleni kielenoppimis-aupair-paikan ja hain opiskelemaan vain Suomeen. Kun opiskelupaikkaa ei nyt tällä kertaa Suomen lääkiksestä irronnut, palasi tämä toinen vaihtoehto taas mieleen. Mitään en ainakaan menettäisi, jos syksyn haussa laittaisin hakemuksen menemään Karolinskaan ja vaikka Uppsalaan... Käytiinkin sitten Emilian kanssa ihmettelemässä Karolinska Institutetia ja kyllähän se oikein mukavalta paikalta näytti.

Käytiin sitten tasapuolisuuden nimissä ja mun mielenkiinnon takia tutustumassa myös Emilian kouluun, joka ei ole lääkis vaikka medicinska kliniken siinä ovessa lukeekin :) Kiva paikka sekin!

Käytiin myös katselemassa Tukholman maisemia en muista minkä nimisestä paikasta, mutta kuitenkin ison kukkulan päältä, josta näkyi pitkälle. Saatiin vihdoin myös hyvä sää, kun edellisenä päivänä oli hiukka viileää ja sateista, mutta oli meillä kyllä silloinkin hauskaa kun fikattiin tosi söpössä kahvilassa pahimman sadekuuron ajan.

 

Siinä teille nähtäväksi Ruotsin paras limu; Loka crush päron!

Viimeisenä Tukholma-iltana käytiin vielä juoksulenkillä Emilian kotiseuduilla, käytiin katselemassa taloja täydellisellä asuinalueella Hammarby Sjöstadissa, haettiin viimeistä kertaa ruokaa salladsbarista ja maisteltiin taateleita. Meillä oli oikeen hyvä puoli viikkoa, näin paljon Tukholmaa, tutustuin kivaan ihmiseen ja toivottavasti pidetään yhteyttä vielä jatkossakin :)

Kuulumisia Göteborgista

Göteborg on kaupunki, jonka keskusta tuli hyvin tutuksi kesän aikana. Menin kaupungille jokaisena vapaapäivänäni, paitsi silloin kun sveitsiläinen kaverini tuli kyläilemään. Syy Göteborgin vierailuille on yksinkertainen, siellä mulla oli kavereita. Toki myös erilaiset nähtävyydet ja tekemisen löytyminen tekivät gtb:stä paikan, jonne kannatti aina lähteä.

 

Useimmiten käytiin kavereiden kanssa vain istuskelemassa jossain kaupungin monista puistoista tai fikalla. Välillä tuntui, että tavattiin äidit keskenään, kun aina jaettiin lasten uusimmat kuulumiset ja puhuttiin heistä ominamme. Olin ainoa vastasaapunut aupair ja muut olivat jo ehtineet tutustua toisiinsa ja kaupunkiin paremmin. Tämä oli ihan kiva, kun muut jo tiesivät, että minne kannattaa mennä ja mitä tehdä, ja heillä oli valmiiksi kaveriporukoita, joten sain kerralla monia kavereita ja aina jonkun kautta vielä lisää.

 

Yhtenä viikonloppuna käytiin saksalaisen aupairin kanssa tutustumassa Röhsska museetiin. Museossa oli arkkitehtuurinäyttely, Picasson näyttely ja kokoelma pohjoismaisia koruja. Oli aika outo paikka, mutta meillä oli ihan hauskaa kuitenkin! Lisäksi lähes kaikkiin Göteborgin museoihin pääsee alle 25-vuotiaana ilmaiseksi, joten mikäs siinä halvalla kierrellessä :)

 

 

 

Töideni loputtua kokonaan päätin vielä viettää vähän aikaa Göteborgissa. Alun perin minun oli tarkoitus mennä unkarilaiselle kaverilleni yöksi ja meidän piti kierrellä kaupunkia yhdessä, mutta hän perui ja jouduin keksimään uuden suunnitelman. Pääsin yöksi saksalaisen kaverini luokse, mutta hänen piti olla päivät töissä. Meillä oli kuitenkin oikein hauskaa, kun vietiin lapsi Universeumiin, eli vähän Heurekan tapaiseen tiedekeskukseen. Universeum oli vaan monta kertaa parempi! Paikka oli valtavan iso ja sisälsi monta erilaista näyttelyä. Saimme muun muassa kävellä sademetsässä apinoiden ja muiden eläinten ollessa täysin vapaana ihmisten seassa, tutustua aidon kokoisiin dinosauruksiin, vierailla avaruussukkulassa, pelata hauskoja aivopelejä ja lopuksi seurata kun hoitolapsi pääsi leikkimään "naturens superkrafter" -alueelle, jolla myös löytyi vaikka mitä kokeiltavaa. Lisäksi paikassa oli perus akvaariot ja muut eläinnäyttelyt matelijoista lintuihin ja jyrsijöihin. Universeum oli kiva lopetus Göteborgin reissulle, jonka jälkeen suuntasinkin heti seuraavana aamupäivänä kohti Central Stationia ja Tukholmaa!